Nyt saa tuulettaa!
Se oli Paukkajan Teatterin ensikertalaisen harrastajateatterilaisen ensi-illan (29.6.21) jälkeinen fiilis! Perhosten joukkorynnistys kropassa oli rauhoittunut, suorastaan uinahtanut siinä hetkessä, kun lavakumarrukset olivat käynnissä.
Ottia ja tuota niin. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?! Kun esityksen alkuun oli yhdeksän minuuttia, vaivuin omaan kirjastotranssiini. Syvähengitin, suljin silmäni kuitenkin kuullen ihmiset ympärilläni. Tässä se nyt oli käden ulottuvilla, teatterillinen tapa itsensä ilmaisemiseen kuten muinainen Maslow aikoinaan. Tätä ennen oli kulisseissa käynyt kuhina, kun kollegat teatterilaiset valmistautuivat ensi-iltaan. Ehkä hieman vilkuilin, salaa, millaisilla rituaaleilla nämä kokeneet konkarit rutiininsa hoitivat. Joku kuunteli roolisanojansa, toinen kertasi kohtauksia, kolmas sovitteli rooliasuaan. Vilkuiluni tuskin oli kenenkään rituaaleista pois – päinvastoin! Tämän teatterin keltanokka tarvitsee konkarit ympärilleen.
Olemme teatteriyhteisö. Me emme pääse toisistamme eroon, me teemme jotain kultturellia ja ansaitsemme tämän hetken ja seuraavat 12 esitystä. Tervetuloa teatteriimme!
