Kun Pekka Parikka (37v.) alkoi etsiä itselleen sopivaa teatteriryhmää, hän ei arvannut, että sellainen löytyisi kotikulmilta, Paukkajan teatterista. Nyt ensikertalainen on keskeisessä roolissa Ahvenisen punaisella talolla kantaesityksenä esitettävässä Ameriikan leski – näytelmässä.

Teatterikärpänen puraisi ytimiin asti Pekka Parikkaa, kun hän kiersi kesäteatteriesityksiä katsomassa. Erään esityksen aikana iski ajatus: ”Voi vitsi, voisi olla kiva päästä itse kokeilemaan näyttelemistä! Sopiva ryhmäkin löytyi läheltä, Enosta.

Paukkajan teatteri on Joensuun seudun kansalaisopiston siipien suojissa toimiva näytelmäryhmä, sinne Parikka pääsi näyttelijä Jukka Moskuvaaran oppiin ja ohjaukseen. Kurssilla opitaan näyttelemistä ja toteutetaan kesäteatteriesitys. Tämän kesän näytelmä on Soila Salon kirjoittama Ameriikan leski, jossa Parikalla on Mattilan isännän rooli. Kymmenhenkiseen ryhmän jäseneksi soljahtaminen kävi luontevasti, työelämän tausta auttaa.

Esiintyminen ei jännitä

Parikka on koulutukseltaan rakennustekniikaninsinööri. Hän on työnsä puolesta vetänyt koulutusryhmiä, myös hänen harrastuksensa ovat monipuolisia.

”Kun on syy olla esillä, kuten tämä teatteri, niin silloin esillä olo luontevaa ja helppoa. Omalla porukalla kun ollaan vasta harjoiteltu niin ei vielä jännitä.”

Jos kaikki menee kuten harjoituksissa, kesäteatterin uusin tulokas voi hyvinkin hurmata yleisön ensiesiintymisellään. Näytelmän juonikuvio on samalla sekä hauska että koskettava.

”Rooli tulla tupsahti. Sanoin alussa etten missään nimessä olisi pääroolissa ja että käyn vain lavalla pyörähtämässä. Matin hahmo on kuitenkin merkittävä tarina kulun kannalta. Roolissa vaikeinta oli, kun piti miettiä hahmon persoonaa, mutta Jukka osasi auttaa eteenpäin.”

Mietittävää oli myös tunnetilojen hakemisessa ja miten parhaiten saisi ne välitettyä katsojille. Teatterissa tunnetiloja haetaan joskus ylilyöntienkin kautta. Repliikkejä harjoitellaan lukuharjoituksissa ja näyttämöllä. Lopulta ne jäävät mieleen ja kehomuistiin.

Kotijoukot tukena

”Pojat Nuutti (10v.) ja Väinö(8v.) odottavat innolla, että pääsevät isän esiintymistä katsomaan. Tyttöystävä Jennifer on ollut hyvin kannustava, hän on auttanut repliikkien kanssa. Vanhemmat ovat auttaneet rekvisiitta-asioissa ja äiti myös vuorosanojen harjoittelussa. Ei ole tullut mitään ihmetystä, että minkä takia tuohonkin piti lähteä mukaan.

Paukkajan porukkaan on ollut helppo tulla mukaan, siellä on vastaanottavainen ilmapiiri. Ohjaaja Jukan tyylistä olen myös tykännyt. Ollaan samalla aaltopituudella. Hänellä on suoraviivainen, mutta joustava tapa ohjata.”

Harrastuksesta haaveilevaa Parikka neuvoo: Jos vähänkin vain kiinnostaa teatteri niin ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan!

Teksti ja kuva: Sari Sallinen